Historia
Syysmyrskyssä 1925 tapahtunut maatamme ja sen merenkulkupiirejä voimakkaasti vavahduttanut vanhan torpedovene S 2:n tuhoutuminen oli lähtölaukauksena Suomen Laivastoyhdistyksen, nykyisen Meriliiton perustamiselle huhtikuun 24. päivänä 1926. Yhdistys sai heti lähes kansanliikkeen luonteen ja eri puolille maata syntyi paikallisia laivastoyhdistyksiä, jotka kaikki ryhtyivät ajamaan yhteistä asiaa; vasta itsenäistyneelle Suomelle piti saada oma, kunnollinen sotalaivasto.
Valistustyö koettiin tärkeäksi ja heti vuonna 1926 yhdistys valitsi äänenkannattajakseen vastaperustetun Laivastolehden, joka nykyään tunnetaan Navigator-nimisenä. Uusi yhdistys onnistui osaltaan tehtävässään niin hyvin, että laivastolaki syntyi vuonna 1927, ja sen perusteella hallitus päätti kahden panssarilaivan, neljän sukellusveneen ja yhtä monen moottoritorpedoveneen tilaamisesta. Laivaston alushankinnoilla oli suuri työllistävä vaikutus 1930-luvun pulavuosista kärsineelle suomalaiselle laivanrakennusteollisuudelle. Sotiin mennessä Suomella oli pienehkö, mutta suhteellisen ajanmukainen laivasto.
Sotien jälkeen Suomen Laivastoliiton, joksi yhdistyksen nimi vaihtui 1931, toiminnan painopiste muuttui. Liitto suuntautui yhä enemmän kauppamerenkulun kehittämiseen. Liiton toimintaan pyrittiin myös saamaan 1950-luvulla mukaan erityisesti nuorisoa. Toimintamuotoina olivat laivastopäivät, joiden ohjelmana oli tavallisesti tutustuminen laivaston aluksiin, sekä meripoikaleirit vuosina 1947 – 1965 ja niiden johdannaisina kesällä 1964 aloitetut nuorisopurjehdukset. Erityisenä harrastusmuotona tuotiin pojille laivojen pienoismallien rakentaminen. Nuorisopurjehdustoiminta kasvoi vähitellen niin laajaksi, että se oli aiheellista erottaa omaksi kokonaisuudekseen Meriliitosta, joksi yhdistyksen nimi muuttui vuonna 1970. Näin syntyi vuonna 1973 Suomen Purjelaivasäätiö, joka oman purjelaivansa, kuunari Helenan myötä on vakiinnuttanut asemansa nuorisopurjehduksissa. Meriliiton ja säätiön läheinen yhteistyö kuitenkin jatkui ja toimii edelleen.
Uutena toimintamuotona ryhdyttiin järjestämään laivojen pienoismallien näyttelyitä suurelle yleisölle. Ensimmäinen laaja näyttely pidettiin vuonna 1955 Stockmannin Helsingin tavaratalon tiloissa. Pienempiä näyttelyitä järjestettiin samoihin aikoihin muun muassa Mikkelissä. Ne liittyivät usein aiemmin mainittuun poikien mallinrakentamisharrastukseen. Seuraavan kerran mallit olivat laajasti esillä Suomenlinnan Armfelt-museossa Meriliiton täyttäessä 60 vuotta vuonna 1986. Näyttelyt tammikuussa 1997 Stockmannin Argoshallissa ja keväällä 2002 Jugendsalissa Helsingissä saavuttivat suuren suosion. Uusin näyttely Helsingin Messukeskuksessa huhtikuussa 2010 oli myös onnistunut.
Vuodesta 1986 alkaen Meriliitto on jakanut ”Merenkulun maineteko” -kunniapalkintoa tunnustuksena merellisen kulttuurin yleisen tiedon ja arvostuksen lisäämiseksi tehdyistä huomattavista saavutuksista. Tämä arvostettu palkinto on tähän mennessä myönnetty seitsemän kertaa.
Vuodesta 1992 Meriliitto on järjestänyt jäsenkunnalleen ja erikseen kutsutuille merialan vaikuttajille lounaskokouksia 1 – 3 kertaa vuosittain. Niissä erittäin arvovaltaiset alustajat ovat virittäneet vilkkaan keskustelun ajankohtaisista merialojen kysymyksistä.
Meriliitto on ollut pitkään mukana myös kustannustoiminnassa. Tunnetuimmat liiton julkaisemat teokset ovat ”Meri ja me” vuodelta 1962 ja ”Suomi ja meri” vuodelta 1981. Neliosainen ”Suomen merikirjallisuuden bibliografia” ilmestyi vuosina 1963 – 1981. Vuonna 1994 Meriliitto oli mukana suunnittelemassa englanninkielistä vuosikirjaa ”Navigator, the Yearbook of Finnish Marine Industry”, joka ilmestyy edelleen Navigator-lehden yhteydessä. Uusin julkaisu on Meriliiton 75-vuotishistoriikki ”Laivastoyhdistyksestä Meriliitoksi” vuodelta 2001 ja ”Vuosisadan laivat” näyttelyluettelo vuodelta 2002.
Meriliiton toiminnalla on vuosikymmenten saatossa ollut suuri merkitys Suomen sotalaivaston ja kauppalaivaston kehittämiselle, merielinkeinoista tiedottamiselle, merellisiin ammatteihin liittyvälle koulutukselle sekä ylipäätänsä meriharrastusten edistämiselle. Maailma muuttuu ja Meriliitto sen mukana, mutta liitto pyrkii kuitenkin järkevästi yhdistämään perinteen ja uudistumisen ja osaltaan vahvasti edistämään ”merenkulku on välttämätöntä” ajattelua Suomessa.